Minulla on ollut kaksi koiraa elämäni aikana, toinen vielä elossa eli kääpiökokoinen Coton De Tular-vanhus. Bichon Havanese, "pieni suuri koiramme", kuoli pari vuotta sitten, oli jo melkein 15-vuotias ja kärsi sairauksista. Havanese oli todella vilkas ja pirteä koiravanhus, kunnes sairaudet alkoivat vaivata.
Haaveilin aina lapsuudessa omasta koirasta, mutta en sitä ikinä saanut, mutta kun oikea aika koitti hankin pienen mustan Havanesen. Se hankittiin oikeastaan koko perheelle ja tarkoitus oli, että lapsetkin voivat sitä taluttaa, siksi niin pieni rotu. Koira olikin tosi tärkeä lapsille ja varsinkin keskimmäinen tyttäreni kiintyi siihen ja koira häneen.. siksi olikin kova paikka, kun hänen ylioppilasjuhlien jälkeen, koira piti viedä eläinlääkärille lopetettavaksi.... Jäljellä on nyt valkoinen puuvillakoira.
Vanhin tytär hankki itselleen viime syksynä oman koiran, ei mitään pientä kääpiökoiraa vaan massiivisen Staffin.. sillä onkin ihan eri voimat kun minun vanhalla pumpulikoiralla.. Vanhus on kyllä vielä pomo ja pentu kiertää sen kaukaa ja kunnioittavasti, hyvä niin!!
 |
| Staffin silmä hohtavat kauniisti :) |
 |
Cottonilla on otsis silmillä, parturia kaipaisi.. Pitää jonain kauniina päivänä ottaa taas sakset käteen...
Toisella kaverilla ei otsis edes kasva :D |
 |
| <3 Parhaat kaverukset silloin joskus... <3 |